Vekarat kasvavat ja komistuvat. Hanna kävi eilen poikien kanssa kuvaamassa, kuvia löytyy täältä (vanhempia kuvia ensin, uusimmat viimeisinä).

Kovin reippaita ovat kaikki. Olemme ulkoilleet ahkerasti ja pienoiset piipertävät ympäri pihaa estottomasti, syövät ruohoja ja painivat pusikoissa. Ruoka maistuu eikä Pami jaksa enää imettää kovin kauaa kerrallaan; pikku naskalihampaat ja neulakynnet ovatkin raapineet Pami-paran tisut jo aivan naarmuille. Tässä vaiheessa pentue vaikuttaa kovin tasaiselta. Kaikki ottavat hyvin kontaktia ihmisiin ja leikkivät tasapuolisesti keskenään.

Olen perustanut T-pentueelle jo oman pentuesivun. Lienee siis aika myös julkaista nimet ja ajatukset niiden takana:

Tabitha on harvoja Uudessa Testamentissa mainittuja naisten nimiä. Nimi on arameaa ja tarkoittaa gasellia. Olkoon Tabitha yhtä ketterä, kevyt ja pomppivainen. Apostolien teoissa (Ap.t- 9:36-43) kerrotaan, kuinka apostoli Pietari herätti Tabithan kuolleista. Tabitha-aussiekin tuotiin elämään kuoleman porteilta: Pamin synnytys oli kestänyt jo lähes kahdeksan tuntia, kun eläinlääkäri teki keisarinleikkauksen ja kaksi kohdussa ollutta pentua saatiin ulos. Pikku poika oli heti virkeä, mutta tyttönen oli veltto ja hiljainen. Sydän löi ja henki kulki, mutta pentu alkoi menettää otettaan elämästä. Sitkeällä työllä ja reippaalla asenteella pieneläinhoitaja Tiina auttoi Tabithan elämän alkuun – ja reipasta menoa onkin riittänyt siitä saakka. Lisäksi on olemassa kaksi Tabithaa, joita kovasti ihailen: laulajatar Tabitha Elkins ja tanssija-koreografi Tabitha D'Umo.

Tecumseh (1768-1813) oli Shawnee-intiaanien johtaja ja Kanadan kansallissankari. Hän oli älykäs strategi, etevä puhuja ja nerokas valtiomies, joka sai shawneet lopettamaan sotavankien kiduttamisen. Lisäksi Tecumseh opiskeli maailmanhistoriaa ja kirjallisuutta. Amerikan vapaussodan jälkeisellä aikakaudella varttuminen sai Tecumsehin näkemään miten maita riistettiin intiaaneilta häikäilemättömin keinoin. Estääkseen tämän hän yritti veljensä Tenskwatawan kanssa perustaa intiaanikansojen liiton Yhdysvaltoja vastaan. Liittouman jäsenet vaihtelivat, mutta ainakin ajoittain mukana oli jäseniä 15 eri heimosta. Tecumseh osoitti periksiantamatonta sisua pyrkiessään suureen unelmaansa rakentaa intiaanivaltio, joka yltäisi Kanadasta Meksikoon ja jonka rajoja vartioisivat brittisotilaat estämässä Yhdysvaltain tunkeutumisen alueelle.Tecumsehilta jäi jälkipolville muistoksi paljon pelkoa aiheuttanut kirous, joka oli langetettu Yhdysvaltain presidenttien päälle. Kaikki nollaan päättyvinä vuosina valitut presidentit tulisivat kuolemaan kesken virkakauttaan. Olkoon aussie Tecumseh yhtä älykäs, sisukas, viisas ja komea.

Tomahawk sanasta tulee varmaan ensimmäiseksi mieleen ase, sotakirves. Intiaaneille “tamahaac” merkitsi kuitenkin alun perin mitä tahansa kevyen kirveen tyyppistä työkalua, jossa oli puinen varsi ja kivinen tai metallinen teräosa. Tuosta työkalusta on kehittynyt myös piippu, jota me sanomme rauhanpiipuksi, mutta joka on intiaaneille sakraaliesine, ja sen merkitys paljon laajempi. Niin pyhä piippu kuin tomahawk ovat oikein käytettyinä välineitä hyvän tekemiseen, luomiseen ja rakentamiseen, mutta väärin käytettyinä tuhon ja kuoleman välineitä. Olkoon aussie Tomahawk yhtä kätevä ja kelpo apulainen kuin hieno, käsintehty työkalu - tai väärin kohdeltuna vaarallinen ase. 

Tristan on kelttiläinen tarusankari, yksi kuningas Arthurin pyöreän pöydän ritareista. Nimitys "Pyöreän pöydän ritarit" tulee siitä, että he kokoontuivat Arthurin linnassa Camelotissa pyöreän pöydän ympärille. Koska pöytä oli pyöreä, kaikki olivat samanarvoisia. Ritareilla oli säännöt: ritari ei murhaa, ritari välttää petosta, ritari ei ole koskaan julma ja antaa armon niille, jotka sitä pyytävät, ritari auttaa aina naisia eikä lähde taistoon lemmenasioiden tähden. 1000-luvulla alkoi levitä ajattelu, jonka mukaan ritarit olivat "Kristuksen sotilaita" ja muodostivat erityisen sääntökunnan, joka oli sitoutunut kristinuskon puolustamiseen, uskollisuuteen, heikkojen ja naisten suojelemiseen ja muihin hyveisiin. Ritareiden elämäntapaa, kunniakäsityksiä ja arvomaailmaa ihannoitiin tuon aikakauden kirjallisuudessa. Ritarikulttuuriin kuului myös romanttisen rakkauden ihanne. Ritari-ihanteista ja urotöistä kerrottiin ritarirunoudessa ja ritariromansseissa. Olkoon aussie Tristan myös rohkea, jalomielinen, kohtelias ja armelias heikommilleen, uskollinen ja palavasti rakastava.

Tristan ja Isolde on Richard Wagnerin säveltämä ja sanoittama kolminäytöksinen ooppera, joka esitettiin ensi kertaa v. 1865. Ritari Tristanin ja neito Isolden tarina oli yksi renessanssin ja keskiajan tunnetuimmista kertomuksista. Siitä on olemassa erilaisia versioita, joista varhaisimmat ajoittuvat 1100 -luvun puoliväliin