Tekisi mieli vain istua tuolla pentulaatikossa naama kiinni pikkuisissa ja nuuhkia niitä. Ajoittain aina Pami mulkaisee mua sen näköisenä, että voisin kai häipyä vähäksi aikaa. Pami voi jo paljon paremmin. Se syö hyvin, malttaa tehdä ihan lyhyitä lenkkejä ja on iloinen ja virkeä. Haava näyttää hyvältä. Unelmaa ei passaa laskea vielä lähistölle, eikä se kyllä yhtään yritäkään. Seurailee vain tilannetta keittiön puoleleta. Ei tullut katsomaan pentuja edes silloin, kun Pami oli ulkona. Viisas mummu.

Tässä nyt sitten lisää kuvia. Yritin saada yksilökuviakin, mutta niin ovat mokomat vikkeliä, ettei kuvat onnistu millään. Tummasta merlepojasta pari huonoa kuvaa tässä kuitenkin, kun se on niin jännästi kuvioitunut.

^Ylimmäisenä narttu.