Kilpeläisen Lea kävi testaamassa pentuset. Olen kehitellyt pentutestausta lähinnä omiin tarpeisiin Campbellin pentutestin pohjalta, mutta eihän noista oikein saa irti muuta kuin jotain suuntaa antavaa ennen muuta siitä, kuinka pennut suhtautuvat vieraaseen ihmiseen yksin, ilman lauman tukea.

Tällä kertaa testattiin ulkona, pihanurmikolla kaukana niistä paikoista, missä pennut ovat ulkoilleet. Minä seisoin saunan nurkan takana katselemassa salaa ja kirjaamassa reaktioita ylös, kun Lea puuhasteli hiki päässä vekaroiden kanssa. Sai todella juosta välillä ihan kunnolla, kun kaikki pentuset olivat enemmään tai vähemmän sitä mieltä, että tosi outo täti hilluu täällä pihalla; parasta siis juosta kotiin. Ja portaille ne kaikki kyllä osasivat tien!

Pennelit olivat vastikään heränneet ja syöneet, ja olivat ehkä hieman yllättyneitä tilanteesta, kun eivät olleet vielä päässet leikkimisvauhtiin keskenään. Porukan riiviö Tristan yllätti täysin. Normaalisti se roikkuu aina lahkeissa, repii kaiken mitä suuhunsa saa, tappelee, riehuu, painii ja saalistaa sisarustensa häntiä ja korvia. Nyt se vain istui kuin pieni tatti ja katseli taivaansinisillä silmillään Leaa, joka yritti houkutella sitä äänellä, taputuksilla ja lopulta leluilla. Aikansa Lean puuhailua seurattuaan se kääntyi niillä sijoillaan ja meni kakalle.

Kaikilla pojilla näkyi aavistus pidättyvyyttä, mutta kun ne tutustuivat Leaan, ne olivat kavereita ja leikkivät ja seurustelivat Lean kanssa. Hipalla ei ollut pidättyvyydestä tietoakaan, juoksi heti häntä pystyssä Lean luokse. Mikään pennuista ei pitänyt lainkaan alistamisesta, pakosta eikä dominanssista. Kaikki myös saalistivat ja taistelivat. Sosiaalista arvoasemaa mitattaessa kaikki pennut hyväksyivät ihmisen selvästi ylemmäkseen ja nuolivat käsiä.

Lea toi tuliaisiksi pussillisen siankorvia, ja pennut tekivätkin niistä selvää jo hienosti! Unski ja Pamikin saivat osansa.