Kävimme peinokaisten (ja emon ja mummun) kanssa Outokummussa lääkärintarkastuksessa. Kaikki matkustivat autossa kuin vanhat tekijät, hiljaa nukkuen ja voimatta pahoin tai elämöimättä muutenkaan. Lääkäritädin pöydällä olikin sitten lystiä. Pikkuisen piti vinkaista, kun mikrosiru napsaistiin niskanahan alle, mutta sekin murhe unohtui oitis, kun täti tarjoili kisun namuja. Kaikilla oli hienot purennat ja kaikki maitohampaat, pikkupojilla tuntui myös pikkuriikkiset kulkuset. Terveitä (ja reippaita!) olivat kaikin puolin.

Kotiin palattuamme leikkasin vielä kaikilta kynnet ja tehtiin pihamaalla kunnon lenkki - siis minä kävelen tooooosi hitaasti ympäri pihaa, Unski ja Pami riekkasevat ja ipanat kirmailevat jotakuinkin samaan suuntaan. Aina välillä täytyy pysähtyä odottelemaan kun jotkut päättävät ryhtyä painiin kesken kaiken, tai palata takaisin, kun joku eksyy tutkimaan jotakin mielenkiintoista kuoppaa tai kiveä, eikä heti huomaa, että muut menivät jo.

Jenna kävi vielä iltasella, mutta siinä vaiheessa pennelit vetivät sikeästi päikkäreitä. joimme kahvit odotellessa, ja heräiliväthän pienet sitten leikkimään vielä Jennankin kanssa.

Kyllä ne ovat nyt niin kertakaikkisen söpösiä, etten haluaisi luopua yhdestäkään. Ilahtuvat aina minut nähdessään, tulevat syliin ja nuolevat hellästi naamaa. Ja purevat raivoisasti, kun sille päälle sattuvat.

Rekisteröintipaprut lähtivät Kennelliittoon, toivottavasti sadaan rekkarit ennen luovutusta.